Värianalyysimenetelmistä

Katsaus joihinkin värianalyysimenetelmiin ja niiden eroihin.

Värianalyysimenetelmiä on maailmassa varmasti vaikka minkälaisia. Alla kerron itselleni tutuimmista. Eri menetelmien välillä on radikaaleja eroja ja valitettavasti ne tuottavat usein aivan erilaisia tuloksia. Mielestäni on asiakkaan kannalta ikävää, että ala ei ole millään lailla standardoitu. Nimittäin jokaisen ihmisen värityksestä ON olemassa perintötekijöiden määräämä totuus (tietty hemoglobiinin, karoteenin ja melaniinin sävyjen sekoitus ihossa, karoteeni ja melaniini silmän iiriksessä, ja pelkkä melaniini hiuksissa). Tämä väritys on pysyvä ja looginen (eli se ei ole perjantaina eri kuin maanantaina eikä "hyppele" kylmästä lämpimään tai pehmeästä kirkkaaseen sattumanvaraisesti).

Toki on kiva käydä huvikseen erilaisissa värianalyyseissä ja saada siitä iloa, mutta jos on käynyt jo monissa ja saanut niistä aivan ristiriitaisia tuloksia, on selvää, että asiakas turhautuu kun ei vieläkään ole varma mikä hänelle sopii. Tällainen tilanne johtaa usein myös siihen, että asiakas alkaa uskoa värianalyysin olevan hömppää ja sävyjen sopivuuden mielipidekysymys. Sääli, sillä hänelle on kuitenkin olemassa ne kaikkein parhaiten sopivat sävyt!

Värianalyysi perustuu noihin edellä mainittuihin perintötekijöihin ja värin kolmeen ominaisuuteen (lämpötila, tummuus, kirkkaus). Molempia ohjaavat tutkitut ja todistetut luonnonlait. Siinä välissä on ihminen, joka on keksinyt näiden välisen yhteyden (eli että ihmisen yllänsä käyttämien värisävyjen ominaisuuksien tulee olla aivan samat kuin hänen oman ihonsa sävyn ominaisuudet) ja arvioi mitkä värisävyt kenellekin sopivat. Sanoisin, että tässä vaiheessa "perinteinen" neljän vuodenajan värianalyysi (Kevät, Kesä, Syksy, Talvi) on niin perusteellisesti testattu ja laajalti käytetty systeemi, että yhteys ihmisen värityksen ja hänelle sopivien sävyjen välillä on vedenpitävästi todistettu, vaikkakaan neljän vuodenajan systeemi ei ole monille tarpeeksi tarkka. Se on kuitenkin vankka perusta omallekin menetelmälleni, neljästä kategoriasta vain tarkennetaan sävyjä sekoittelemalla, jotta päästään eroon esimerkiksi ihon hienoisesta harmaudesta tai liiallisesta keltaisuudesta. Haluan vielä huomauttaa, että jotkut ihmiset todella edustavat jotain näistä neljästä päävuodenajasta, jolloin heille ei sen imartelevampaa enää tarvitse etsiä! Ongelma on vain siinä, että etukäteen on mahdotonta tietää kenelle riittäisi neljän vuodenajan analyysi.

Tietokoneavusteinen värianalyysi

Itselleni tutuista menetelmistä mainitsen ensimmäisenä tietokoneavusteiset analyysit. Olen itse kauan sitten käynyt tällaisessa palvelussa. Tässä otetaan värimallien avulla ihosta, iiriksestä ja hiuksista kustakin värinäyte, siis yhteensä kolme näytettä, joiden tiedot sitten syötetään tietokoneohjelmaan. Minulla ei ole mitään tietoa kuka ohjelman on kirjoittanut ja millä kriteereillä se toimii. Se mitä tästä systeemistä osaan sanoa varmuudella on, että kolme värinäytettä on hirvittävän vähän dataa. Jos ajattelen, että itse joutuisin päättelemään asiakkaan värivuodenajan kolmen sävyn perusteella, ei paljon naurattaisi, tosin pääni ei olekaan tietokone. Varsinainen ongelma on kuitenkin siinä, että muun datan puuttuessa, jos yksikin parametri kolmesta on piirunkin verran väärin, tulos menee päin mäntyä. "Crap in, crap out". Oma palettini oli aikanaan sekametelisoppa: siellä oli kirkasta turkoosia ja murrettua farkunsinistä ja kaikkea siltä väliltä, varmaankin johtuen juuri noiden otettujen värinäytteiden laadusta (tai tietokoneohjelman puutteista). Houkuttelevaa tässä menetelmässä on tietysti se, että erilaisia paletteja luvataan olevan satoja. Siitä tulee tunne, että tämä on juuri minun yksilöllinen palettini.

Pintasävyjen toistaminen

Toinen melko yleinen värianalyysimenetelmä on asiakkaan värityksen katsominen "päältä" ja näiden pintasävyjen toisintaminen: esimerkiksi jotkut toimijat antavat asiakkaalle maalivärimalleja tai koostavat paletin kangastilkuista, jotka kuvaavat asiakkaan ihoa, silmiä ja hiuksia, ja joskus myös joitain näihin sointuvia sävyjä. Tuloksena on - ei aina, mutta usein - hyvin murrettuja paletteja. Samoin "annettujen" sävyjen joukko on usein pieni, joten en tiedä kuinka niitä löytää vaateostoksilla. Lisäksi jos annetut sävyt eivät ole keskenään harmoniassa, on vaikea itse laajentaa sävymaailmaa etsimällä muita niihin sopivia sävyjä. Myös tässä menetelmässä houkuttelevaa on yksilöllisyys ("paletti on tehty juuri minulle") ja mahdollisesti myös se henkilökohtainen huomio, jota alalla tunnetuksi tulleelta henkilöltä tapaamisessa saa.

Kaikki nettianalyysit ja tekoälyn tekemät "analyysit" edustavat myös tällaista pinnalta katsomista - ne perustuvat vain ja ainoastaan asiakkaan kuvan/kuvien katsomiseen, ja usein menevät reippaasti pieleen. Useimpien ihmisten väritys kun on pinnalta katsoen melko "rauhallinen": harvalla on Lumikin tapaan kirjaimellisesti lumivalkoinen iho, verenpunaiset huulet ja eebenpuun mustat hiukset ("Lumikkityyppejä" kyllä löytyy paljonkin, jos heidän väritystään kuvaillaan hieman realistisemmin). Jos tuohon listaan lisäisi vielä joskus kirkkaan värityksen kriteeriksi mainitut "jalokivensävyiset silmät", niin ei ihme, että suurin osa näiden nettianalyysien käyttäjistä saa tulokseksi hyvin murretun paletin. Toki se joskus osuu oikeaankin, nimittäin murrettuja/pehmeitä värityksiä on tietysti olemassa!

Sävyjen testaaminen

Kolmantena - ja parhaana - menetelmänä mainitsen testikankailla (tai kuten jotkut asiakkaat sanovat "huiveilla") tehdyn värianalyysin. Miksi se on paras? Koska tässä menetelmässä nähdään asiakkaan ihon (ja jossain määrin silmien, mutta ei juurikaan hiusten, koska ne eivät ole elävää kudosta ja sisältävät pigmenteistä ainoastaan melaniinin) reaktiot kankaisiin ja vertailemalla vähitellen kerätään tietoa asiakkaan ihonsävyn ominaisuuksista. Toisin sanoen, tässä kerätään "todisteita" asiakkaan värityksestä ja nähdään tulos omin silmin. Ei voi varmasti tietää voisiko asiakas näyttää vielä paremmalta toisenlaisessa sävyssä, jollei sitä kokeile. Nämä "kokeilut" ja niiden tarjoama tieto perustuu nk. yhtaikaiseen kontrastiin (vierekkäin olevat värit, eli tässä tapauksessa iho ja kangas, vaikuttavat toisiinsa visuaalisesti) ja tietysti pitkään listaan kriteereitä siitä miltä harmonia tai sen puute näyttää (jotta vältetään subjektiivinen "mä tykkään tästä"). Siten kuin se minulle on opetettu, tämä menetelmä ei keskity ihon pintasävyihin (esimerkiksi keltaisuus tai punakkuus ovat usein vain ihon pinnalla) vaan siihen millaisilla sävyillä ihmisen ihon (ja silmät) saa reagoimaan positiivisilla tavoilla. Joskus tätä ihmisen ihossa "asuvaa" sävyjen kombinaatiota kutsutaan pohjasävyksi, jonka houkuttelemme esiin etsimällä sen kanssa harmoniassa (eli värin kolme ominaisuutta ovat täysin samat) olevat kankaat. Pyrin aina siihen, että myös asiakas itse näkee mikä hänelle on paras paletti. Hänhän sen kanssa elää jatkossa, joten on tärkeää, että hän näkee, uskoo ja ymmärtää mikä hänelle sopii ja miksi.

Tämäkään metodi ei valitettavasti ole standardoitu, joten taaskin paljon riippuu koulutuksesta (minkä on opetettu olevan harmoniaa, kuinka perusteellisesti testataan) ja käytössä olevista välineistä. Myös tekijän kokemus ja vertaistuki vaikuttavat tulokseen. Eri menetelmien välillä voi olla eroja siinäkin, millaisten sävyjen katsotaan kuuluvan mihinkin palettiin.

Oma värifilosofiani on, että valitsin parhaan systeemin jonka tiedän (Sci/Art, 12 Blueprints). Olen aina sanonut, että jos joku päivä törmään parempaan, ryhdyn käyttämään sitä. Sävyillä leikkiminen, niiden sekoitteleminen ja vertailu on aina kivaa ja opettavaista, välillä jopa tajunnan räjäyttävää. Suosittelen sitä kaikille vähänkään väreistä kiinnostuneille. Värianalyysin tekijänä aina myös mielelläni vertaan kankaitani, palettejani ja prosessiani muiden kanssa. Onneksi meillä on nykyään jo melko laaja kansainvälinen yhteisö, jonka kesken pidämme säännöllisesti yhteyttä ja kehitämme juttuja.

Montako värivuodenaikaa on olemassa? Onko enemmän parempi?

Lyhyt vastaus on: ei varmaankaan ole mahdollista määrittää mitään tiettyä numeroa. Toisin sanoen, taika ei ole numerossa vaan sävyjen kullekin yksilölle tarpeeksi tarkassa harmoniassa. Enemmän paletteja on tietysti teoriassa parempi, KUNHAN ne on muodostettu oikeita periaatteita noudattaen (todellista ihmisen väritystä kuvaaviksi ja sisäisesti harmonisiksi) ja vertailemalla löydetty paras kullekin asiakkaalle. Aina näin ei ole, jolloin pienempi määrä paletteja laadukkaammin toteutettuna voi viedä lähemmäksi täydellisyyttä.

Tällä hetkellä tiedän tässä kankailla testaamismenetelmässä erilaisia systeemejä joissa palettien eli värivuodenaikojen määrä vaihtelee neljän ja 45 välillä. Omasta 12 vuodenajan systeemistäni voin sanoa, että toki jokainen paletti voisi vielä olla jaettu tarkempiin eli samalla suppeampiin osiin, mutta onko se tarpeellista? Olisiko siitä hyötyä vai haittaa? Jos ajattelen itseäni asiakkaana, toki jotkut palettini sävyt sopivat minulle hieman paremmin kuin toiset. Tästä voin päätellä jotain tarkemmasta parhaasta paletistani. En kuitenkaan koe tätä ongelmaksi: kun ajattelee kaikkia 11 palettia, jotka on todettu minulle huonommiksi kuin omani, oman palettini sävyt edustavat jo sen verran suppeaa joukkoa sävyjä (vaikka niitä onkin ehkä satoja tuhansia, väriviuhkahan on "mittatikku" eikä suinkaan luettelo kaikista paletin sävyistä), että on aivan tarpeeksi haastavaa etsiä niitä kaupoista (tämä toki riippuu paljon värivuodenajasta; toiset löytävät sävyjään paljon helpommin kuin toiset). Toisin sanoen, isoin ongelmani ei ole liian epätarkka paletti vaan omien sävyjeni löytäminen – saan olla onnellinen, kun löydän jotain palettiini sopivaa eikä minulla ole "varaa" miettiä voisiko vaatteen sävy olla itselleni vielä täydellisempi, näyttäähän se kuitenkin ylläni todella hyvältä, jos alkaa vertailemaan kaikkiin niihin 11 muun paletin sävyihin. Kuten sanotaan: se joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa…Mutta toki jollain yksilöllä vielä tarkempi paletti voisi tuoda enemmän selkeyttä. Tässä ajattelen lähinnä niitä harvinaisia tyyppejä, joiden väritystä mikään 12 paletista ei tunnu täydellisesti kuvaavan. Yleisesti ottaen kuitenkin, kunhan löydämme sen oikean 12:sta, hienosäätäminen ja yksilöllistäminen siitä ajan mittaan on helppo juttu, ja riippuu osaksi kauppojen tarjonnasta ja omista värimieltymyksistä.

Lopuksi

Asiakkaana tietysti valitset sen systeemin mikä itsestäsi tuntuu parhaalta.

Hyötyäksesi värianalyysistä tarvitset tietysti oikean tuloksen ja lisäksi sinun on ymmärrettävä ja sisäistettävä se, jotta pystyt soveltamaan sitä itsenäisesti jatkossa. Tarvitset vielä hyvät värimallit joihin verrata vaatteita, kosmetiikkaa, yms. Eikä pieni kuivaharjoittelukaan (esimerkiksi oman vaatevaraston sävyjen arvioiminen) ole pahasta ennen kuin ryhdyt suuriin ja kalliisiin vaateinvestointeihin.

Vielä kun joskus tulisi sellainen universaali värikoodaus, jolla löytäisi automaattisesti omansävyisiä vaatteita kaupoista! Tämä nopeuttaisi ja helpottaisi vaatehankintoja älyttömästi, ja vähentäisi palautusten määrää.