Vartaloanalyysi

Esittelen tässä kaksi yleisintä menetelmää ja kerron syvemmin omastani.

Vartaloanalyysisysteemejä on tietysti olemassa paljon erilaisia, ja joskus näitä kutsutaan myös tyylianalyysiksi, tyylityypeiksi (tyyli on kuitenkin valinta, vartalo taas konkreettinen fakta), ja itsekin olen kutsunut palveluani aiemmin nimellä imagoanalyysi, siitä enemmän myöhemmin. Jotkut menetelmät ovat yksittäisen toimijan omia sekoituksia, mutta yleisemmin tunnetuista tiedän lähinnä kaksi erilaista menetelmää: vartalotyypit joita kutsutaan esimerkiksi nimillä X, A, I, O, 8, jne. (kutsun tätä kirjainsysteemiksi tässä yhteydessä) ja itse käyttämäni David Kibbe- nimisen miehen työhön perustuva menetelmä. Kirjainsysteemissäkin on varmasti erilaisia variaatioita, joihin en ole perehtynyt sen kummemmin aikoihin, joten tiedoissani saattaa olla puutteita. Tarkoitukseni ei ole myöskään erityisesti kritisoida kirjainsysteemiä, silläkin on varmasti paikkansa. Pyrin tässä tekstissä avaamaan käyttämääni menetelmää ja osoittamaan millä tavalla se eroaa kirjainsysteemistä.

Menetelmäni taustaa

Käyttämäni menetelmä perustuu siis David Kibbe- nimisen miehen työhön. Hän julkaisi kirjan Metamorphosis: Discover Your Image Identity and Dazzle as Only YOU Can vuonna 1987 ja uudistetun version David Kibbe's Power of Style: A Guided Journey to Help You Discover Your Authentic Style vuonna 2025. Tietääkseni hän ottaa edelleen vastaan asiakkaita New Yorkissa. Käyttämäni menetelmä perustuu tuohon 80-luvun kirjaan ja on siitä varmasti kehittynyt eri suuntaan kuin David Kibbe:n omat ajatukset. Toisin sanoen, menetelmälläni on vahva "kibbepohja", mutta erojakin varmasti on. Sieltä kuitenkin tulevat käyttämäni vartalotyypit: Dramaattinen, Luonnollinen, Klassinen, Nuorekas ja Romanttinen. Jokaisesta on kaksi alatyyppiä, kulmikkaampi ja pehmeämpi, eli yhteensä kymmenen erilaista tyyppiä. (Tuossa 80-luvun kirjassa oli vielä "puhdas" Luonnollinen, Klassinen ja Nuorekas tyyppi, eli tavallaan kolme alatyyppiä kustakin noista kolmesta. Ajan mittaan on huomattu, että ihmisten piirteet tuppaavat viittaamaan jompaankumpaan suuntaan, suurempaan ja/tai kulmikkaampaan tai pienempään ja/tai pyöreämpään, ja siksi on turhaa monimutkaistaa asiaa liian monella tyypillä. Pienet fiksaukset kuhunkin tyyppiin hoituvat helposti henkilökohtaisilla suosituksilla). Kaikki tyypit/niiden suositukset pukeutumiseen koostuvat viidestä elementistä, jotka olen nimennyt helppouden vuoksi Viideksi Ässäksi: Skaala, Siluetti, Struktuuri, Symmetria ja Stailaus.

Menetelmien erot: kokonaiskuva ja kunkin tyypin omat vahvuudet

Sitten niihin systeemien eroihin. Olen ymmärtänyt, että kirjainsysteemissä X on määritelty jonkinlaiseksi ihannevartaloksi, ja muita vartalotyyppejä pyritään pukeutumisella "tasapainottamaan", jotta ne vaikuttaisivat mahdollisimman paljon tuolta X-tyypiltä. Käyttämäni menetelmä puolestaan ei määrittele ihannevartaloa, vaan kunnioittaa jokaista kymmentä tyyppiä sellaisina kuin ne ovat ja korostaa kunkin tyypin omia vahvuuksia. Oma menetelmäni on myös sekä tarkempi että kokonaisvaltaisempi kuin kirjainsysteemi, koska siinä ei keskitytä pelkästään vartalon yleiseen muotoon vaan siihen minkä muotoisista elementeistä vartalo koostuu. Luusto ja liha analysoidaan erikseen ja kuvaan otetaan mukaan myös kasvojen luusto ja kasvonpiirteet. Nämä kaikki merkitään 16 kohdan kaavakkeeseen, jotta päätöksenteon pohjaksi saadaan mahdollisimman objektiivista dataa. Tämä asiakkaan konkreettinen fyysinen todellisuus on ehdottomasti tärkein pohja pukeutumissuosituksille tässä omassa menetelmässäni. Lisäksi voidaan ottaa huomioon "mausteet", eli yksilön puheääni, elekieli ja yleinen vaikutelma jonka hänestä saa (esimerkiksi rento, energinen, hillitty tai herttainen). Nämä vielä täydentävät kokonaiskuvaa (David Kibbe:n sanoin: "total image"). Nimittäin jokaisella kymmenestä tyypistä on oma "fiiliksensä" joka usein välittyy tyypin edustajista, tosin ei tietenkään kaikkien kohdalla samalla tavalla. Esimerkiksi: Nuorekkaat tyypit voivat vaikuttaa pirteiltä, energisiltä, söpön viattomilta, ikinuorilta, optimistisilta, hauskoilta, temperamenttisilta, kapinallisilta tai toisin sanoen siltä, että heiltä löytyy aika lailla "asennetta". Monet Nuorekkaat ilmentävät jotain näiden kaltaista piirrettä, ja halutessaan voivat korostaa sitä myös pukeutumisessaan, eli valita suosituksista tällaista puolta korostavat asiat, oman makunsa, ikänsä ja elämäntyylinsä asettamissa rajoissa.

Tämä kokonaiskuvaan ja kunkin tyypin omiin vahvuuksiin keskittyminen johtaa muun muassa siihen, että ihmiset jotka kirjainsysteemissä edustavat tyyppiä A (maailmanlaajuisesti yleisin naisten vartalon malli) voivat omassa systeemissäni kuulua mihin hyvänsä 10 tyypistä, ja siis saavat keskenään aivan erilaisia suosituksia pukeutumiseen. Kirjainsysteemissä he kaikki saattavat saada samat suositukset, esimerkiksi leveähelmaisen hameen peittämään leveää lantiota tai satulalaukkuja ja erilaisia temppuja suurentamaan yläosaa tai kiinnittämään huomio pois lantiosta (Huomaa: sekä väri- että vartaloanalyysissä yksi tärkeimmistä tavoitteista on toki kiinnittää huomio kasvoihin, vartalon muodoista riippumatta!). Omassa menetelmässäni tärkeintä on mikä ao. tyyppiä imartelee ja mitkä ovat sen tyypin vahvuudet, ja tässä kohtaa kysymykseen tulee ennen kaikkea siluetti. Nimittäin joka tyypillä on yksi pääsiluetti: joko suora pystylinja tai kurveja korostavat horisontaaliset linjat (kuten esimerkiksi tuo edellä mainittu leveähelmainen hame, joka vie katsetta sivuille päin).

Esimerkiksi: jos henkilö on tyyppiä jota imartelee pystylinjan korostus, hänelle ei suositella leveähelmaista hametta vaikka hänen lantionsa olisi kuinka leveä tai hänen vartalonsa olisi A:n tai päärynän mallinen. Miksei? Siksi, että ei haluta menettää hänen suurta vahvuuttaan ja parasta siluettiaan. Lantio ehkä peittyisi, mutta koko ihminen näyttäisi kutistuvan, latistuvan ja kokonaiskuva ikään kuin lässähtäisi. Hinta on siis aivan liian kova, ja siksi on parempi laittaa hänen ylleen sitä mikä häntä todella imartelee ja tuo esiin eikä keskittyä peittämään jotain "virhettä". Tässäkin menetelmässä toki otetaan huomioon se, ettei katsetta haluta kiinnittää johonkin mahdolliseen vartalon ongelmakohtaan (joita kaikilla omasta mielestään on), mutta tätä mietitään vasta aivan viimeisessä vaiheessa yksilöllisten suositusten yhteydessä, sitä ei oteta pukeutumisen perustaksi.

Toinen esimerkki: joskus henkilön vartalo voi olla hyvinkin suora (esimerkiksi kirjainsysteemissä se voisi olla I), jolloin voisi ajatella hänen pääsiluettinsa olevan automaattisesti pystylinjan korostaminen. Usein tämä onkin näin, muttei aina. Taaskin otetaan huomioon kokonaisuus, jolloin muun lisäksi asiaan vaikuttaa henkilön pituus. Jos pystylinjaa ei ole kovin paljoa (eli henkilö on lyhyt), voi olla paljon parempi korostaa horisontaalisia linjoja, vaikkei varsinaisia kurveja näyttäisi vartalossa aivan valtavasti olevan. Tämä tehdään tyypistä riippuen erilaisilla lempeillä ja käytännön elämään soveltuvilla tavoilla, esimerkiksi juuri tuolla leveähelmaisella hameella (jonka pituuden ja materiaalin määrittää ennen kaikkea ao. tyyppi), mitään korsetti ja toppaukset- suosituksia ei tähän kuulu!

Yhteenvetona: ensin selvitetään kokonaiskuva ja valitaan suositukset tyypin omien vahvuuksien (eli käytännössä omien peruselementtien) mukaan, sitten vielä tehdään pientä yksilöllistä säätöä näihin suosituksiin asiakkaan kasvonpiirteiden mukaan ja lisäksi mahdollisissa ongelmakohdissa (esimerkiksi helman pituus, lahkeen leveys, vyötärön kohta, jne). Olemme kaikki yksilöitä tyyppimme sisällä, mutta jokaisen tyypin imartelevat perusstrategiat pysyvät samoina.

Yksilöllisyys tyypin sisällä ja imago

Jokaisen tyypin sisältä löytyy erilaisia ilmentämismahdollisuuksia, joista jokainen voi itse valita sen joka tuntuu kuvastavan omaa itseä parhaiten (aiemmin mainitsin listan "fiiliksistä" tai energiasta, joka usein välittyy Nuorekkaiden tyyppien yksilöistä) tai sen mikä itsestä hyvältä tuntuu. Myös värivuodenaika voi vaikuttaa tyyliin jossa itse viihtyy tai vaikutelmaan jonka (haluaa) antaa.

Esimerkiksi: kulmikkaampi Nuorekas tyyppi voi olla kapinallinen/punkkari (kuten monet kuuluisat naislaulajat), valita koulutyttömäisen tyylin tai ikonisen Audrey Hepburn-tyylin räätälöityine perusvaatteineen ja suurine asusteineen, ja monenlaista muutakin. Mikään pakko ei myöskään ole valita voimakasta "teemaa". Jo suositusten noudattaminen hoitaa sekä asujen imartelevuuden että osan tuosta "fiilistyöstä".

Kutsun nykyään tätä palvelua nimellä vartaloanalyysi edellisen nimen (imagoanalyysi) sijaan, koska oikeastaan vasta johdonmukaiset valinnat tietyn fiiliksen ilmentämiseksi kaikissa asuissa ja stailauksessa on visuaalisen imagon rakentamista. Työkseen esiintyville se on monesti tärkeä juttu, meille muille valinnainen. Asiahan menee jotenkin näin: toiset ihmiset saavat meistä joka tapauksessa jonkinlaisen käsityksen, ja on itsestämme kiinni kuinka paljon haluamme tuohon käsitykseen vaikuttaa (ja kuinka paljon haluamme edes ajatella tätä asiaa). Itselleni riittää, että yritän mahdollisuuksien mukaan etsiä omia värisävyjäni itselleni sopivissa leikkauksissa ja materiaaleissa. Loput, eli valitsemani yksityiskohdat, saavat olla oman makuni mukaisia ja toivottavasti ne kertovat jotain siitä kuka oikeasti olen. Joku muu suhtautuu asiaan toisin. Vartaloanalyysi on perusta jolta voidaan ryhtyä rakentamaan imagoa niin pikkutarkasti kuin on tarve.

Miksi tämä menetelmä

Ihastuin tähän systeemiin heti sen löydettyäni (vasta 2013 törmäsin tähän sattumalta jossain keskusteluketjussa, en ollut tiennyt mitään koko jutusta koko 1987-2013 aikana!) Syy miksi minä ja monet värikollegani käytämme tätä systeemiä on, että se vastaa täysin myös värianalyysin perusajatusta: ensin selvitetään millaisista elementeistä henkilön (väritys/) vartalo ja kasvot muodostuvat, ja sitten laitetaan hänen ylleen noita samoja elementtejä, koska ne ovat hänen kanssaan täydellisessä harmoniassa eli korostavat parhaita puolia eivätkä aiheuta vääristymiä. Vääristymät aiheuttavat aina jonkun negatiivisen vaikutelman, esimerkiksi iho voi näyttää harmaalta (väri) tai oikean kokoinen vaate voi näyttää siltä kuin se olisi väkisin ängetty päälle (vartalo).

Tämä menetelmä, aivan kuten värianalyysikin, pätee yhtälailla miehiin ja naisiin, mutta itse olen analysoinut lähinnä naisten vartaloita ja valmistanut myös suositukset naisasiakkaita silmällä pitäen. En sano ehdottomasti ei miesasiakkaillekaan, mutta silloin palvelu vaatii asiakkaalta enemmän kärsivällisyyttä, sillä joudun ehkä miettimään oikeaa tyyppiä pitempään ja rakentamaan suositukset alusta alkaen.

Lopuksi: imarteleva, järkevä ja toteuttamiskelpoinen systeemi

Filosofiani vartaloanalyysin suhteen on, että sen on perustuttava harmoniaan henkilön vartalon kanssa, ei oltava ristiriidassa sen kanssa, ja suositusten on oltava mahdollisimman helpot ymmärtää ja toteuttamiskelpoisia arkielämässä. Liian sekavat ohjeet tai utopistiset kostyymit kun usein toteutuvat vain haaveissa. Toki antamani suosituksetkin edustavat ideaalia: jokaisella on joitain esteitä tai syitä joiden vuoksi kaikkia annettuja suosituksia ei voi tai halua noudattaa (villa-allergia, poolokauluskammo, pyörteitä hiuksissa, sääret joita ei halua esitellä, pohjoisen ilmaston ja kulttuurin rajoitukset, jne), eikä siitä kannata saada hermoromahdusta. Jo se, että ymmärtää parhaan perussiluettinsa (ja siihen sopivat kankaat) vie pitkälle asukatastrofien välttämisessä: et enää ikinä näytä siltä kuin olisit lainavaatteissa. Asustaminen ja stailaus ovat sitten viimeisiä silauksia, joilla omaa persoonallisuuttaan ja tyyppinsä fiilistä saa tuotua paremmin esiin – ja ovat samalla se elementti, joka monelta meiltä jää puutteelliseksi, myös itseltäni. Parempaa kohti, omaa tahtia…kun on tietoa siitä mitä kannattaisi ylleen valita, isoin este on jo poistettu.